18.6.2008

Kajaanin käräjäoikeuden tuomio 7.2.2007

Käräjäoikeus lausui virallisen syyttäjän syytteestä A:n syyllistyneen 1. - 4.12.2006 törkeään rattijuopumukseen, kulkuneuvon kuljettamiseen oikeudetta, ajoneuvorikkomukseen, ajoneuvoverorikkomukseen, virkamiehen väkivaltaiseen vastustamiseen, pahoinpitelyyn ja laittomaan uhkaukseen.

Käräjäoikeuden mukaan rangaistusta oli kovennettava rikoslain 6 luvun 5 §:n nojalla A:n aikaisemman rikollisuuden perusteella, koska sen ja uuden rikoksen suhde rikosten samankaltaisuuden ja lukuisuuden johdosta osoitti hänessä ilmeistä piittaamattomuutta lain kielloista ja käskyistä.

Käräjäoikeus lisäksi katsoi, että A:n 4 vuoden 10 kuukauden 13 päivän pituinen jäännösrangaistus oli määrättävä pantavaksi täytäntöön, koska A:n syyksi luetut rikokset oli tehty 21.9.2006 alkaneen ehdonalaisen vapauden koeajan alkupuolella.

Käräjäoikeus tuomitsi A:n hänen syykseen luetuista rikoksista ja täytäntöönpantavaksi määräämästään jäännösrangaistuksesta yhteiseen 1 vuoden vankeusrangaistukseen.

Asian ovat ratkaisseet käräjätuomari Jouko Saari ja lautamiehet.

Itä-Suomen hovioikeuden tuomio 24.5.2007

A ja syyttäjä valittivat hovioikeuteen. A vaati, että hänelle tuomittua rangaistusta alennetaan. Syyttäjä vaati, että A:lle tuomittua rangaistusta korotetaan.

Hovioikeus totesi, että täytäntöön pantavasta jäännösrangaistuksesta ja koeajalla tehdystä rikoksesta tuomittavasta rangaistuksesta määrätään yhteinen ehdoton vankeusrangaistus muista rikoksista samalla kertaa tuomittavien vankeusrangaistusten kanssa noudattamalla, mitä 7 luvussa säädetään. Jäännösrangaistusta ei kuitenkaan ole pidettävä mainitun luvun 5 §:n 2 momentissa tarkoitettuna ankarimpana rangaistuksena.

Hovioikeus otti täytäntöönpantavan jäännösrangaistuksen pituutta määrätessään huomioon koeajalla tehdyistä rikoksista tuomittavan yhteisen rangaistuksen pituuden, jäännösrangaistuksen pituuden ja sen, että uudet rikokset oli tehty koeajan alkupuolella. Hovioikeus katsoi, että A:lle tuomittu yhteinen vankeusrangaistus oli liian lyhyt.

Sen vuoksi hovioikeus korotti A:n yhteisen vankeusrangaistuksen 1 vuodeksi 5 kuukaudeksi vankeutta.

Asian ovat ratkaisseet hovioikeuden jäsenet Pertti Jokinen, Pirjo Soininen ja Riitta-Liisa Rautsi.

Perustelut

Kysymyksenasettelu

1. A:n syyksi on luettu törkeä rattijuopumus, kulkuneuvon kuljettaminen oikeudetta, ajoneuvorikkomus, ajoneuvoverorikkomus, virkamiehen väkivaltainen vastustaminen, pahoinpitely ja laiton uhkaus (tekoajat 1. - 4.12.2006). Rangaistusta mitattaessa on sovellettu rikoslain 6 luvun 5 §:n 5 kohdassa mainittua koventamisperustetta. Koska rikokset oli tehty 21.9.2006 alkaneen ehdonalaisen vapauden koeaikana, jäännösrangaistus 4 vuotta 10 kuukautta 13 päivää on hovioikeuden tuomiossa lausutuin perustein määrätty pantavaksi kokonaan täytäntöön. Hovioikeus on määrännyt jäännösrangaistuksesta ja koeajalla tehdyistä rikoksista A:lle yhteisen ehdottoman vankeusrangaistuksen, jonka pituus on 1 vuosi 5 kuukautta.

2. A:n mukaan hovioikeus on mitannut yhteisen vankeusrangaistuksen vastoin rikoslain 2 c luvun 14 §:n 1 momentin säännöstä, jonka mukaan jäännösrangaistusta ei saa pitää 7 luvun 5 §:n 2 momentissa tarkoitettuna ankarimpana rangaistuksena, mistä johtuen rangaistus on muodostunut liian ankaraksi.

3. Hovioikeus on tuomionsa perusteluissa todennut, ettei jäännösrangaistusta ole lain mukaan pidettävä ankarimpana rangaistuksena. Hovioikeus on lausunut ottaneensa täytäntöönpantavan jäännösrangaistuksen pituutta määrätessään huomioon koeajalla tehdyistä rikoksista tuomittavan yhteisen rangaistuksen pituuden. Tuomion perusteluista ei kuitenkaan ilmene, mistä yksittäisestä rikoksesta hovioikeuden mukaan olisi tuomittava ankarin rangaistus ja minkä suuruinen se olisi eikä sitä, miten jäännösrangaistus on vaikuttanut yhteisen vankeusrangaistuksen pituuteen. Hovioikeuden tuomiosta ei siten ilmene, onko hovioikeus mitannut yhteisen rangaistuksen A:n väittämin tavoin vastoin rikoslain 2 c luvun 14 §:n 1 momentin säännöstä. Korkeimmassa oikeudessa on A:n valituksen johdosta kysymys hänelle 1 kohdassa tarkoitetuista teoista ja jäännösrangaistuksesta määrättävän yhteisen vankeusrangaistuksen mittaamisesta.

Yleistä jäännösrangaistuksesta

4. Aiemmin vakiintuneesti noudatetun käytännön mukaan jäännösrangaistuksesta suoritettiin sen pituudesta riippumatta yksi kuukausi. Toisaalta se osa jäännösrangaistuksesta, joka tuolloin jäi suorittamatta, voitiin määrätä uuden rikoksen johdosta jälleen menetetyksi, jolloin tuomittu suoritti tuomitusta rangaistuksesta suoritettavan määräosan lisäksi kuukauden jäännösrangaistusta. Rikoksenuusijan jäännösrangaistus saattoi tällä tavoin kasautumalla muodostua hyvinkin pitkäksi ilman, että se olisi osittainkaan menettänyt täytäntöönpanokelpoisuuttaan vanhentumisen vuoksi.

5. Kaavamaista käytäntöä ei pidetty täytäntöönpanojärjestelmän oikeudenmukaisuuden ja uskottavuuden kannalta perusteltuna. Uuden, 1.10.2006 voimaan tulleen lainsäädännön tarkoitus on sen esitöiden mukaan palauttaa jäännösrangaistus todelliseksi osaksi rikosoikeudellista seuraamusjärjestelmää. Järjestelmä on lakivaliokunnan mukaan joustava, kun tuomioistuin voi täytäntöönpantavan rangaistuksen pituutta arvioidessaan ottaa huomioon kaikki asiaan vaikuttavat seikat. Jäännösrangaistuksen täytäntöönpano voi merkitä pitkiäkin rangaistusaikoja. Toisaalta joustavuudessaan uudistus on lakivaliokunnan mukaan omiaan parantamaan jäännösrangaistusta suorittavien keskinäistä yhdenvertaisuutta (LaVM 9/2005 vp s. 8).

6. Uudessa järjestelmässä jäännösrangaistuksesta ja koeajalla tehdyistä uusista rikoksista määrätään yhteinen rangaistus. Jäännösrangaistukset eivät enää kasaudu samalla tavalla kuin aikaisemmassa järjestelmässä. Ehdonalaisen vapauden koeaika on suorittamatta olevan jäännösrangaistuksen pituinen, kuitenkin enintään kolme vuotta. Jäännösrangaistus ei ole täytäntöönpantavissa, ellei syytettä ole nostettu vuoden kuluessa koeajan päättymisestä.

Sovellettavat säännökset

7. Rikoslain 2 c luvun 14 § kuuluu seuraavasti:

"Tuomioistuin voi syyttäjän vaatimuksesta määrätä jäännösrangaistuksen pantavaksi täytäntöön, jos tuomittu tekee koeaikana rikoksen, josta tuomioistuimen harkinnan mukaan hänet olisi tuomittava ehdottomaan vankeuteen ja josta syyte on nostettu vuoden kuluessa koeajan päättymisestä. Tällöin täytäntöön pantavasta jäännösrangaistuksesta ja koeajalla tehdystä rikoksesta tuomittavasta rangaistuksesta määrätään yhteinen ehdoton vankeusrangaistus muista rikoksista samalla kertaa tuomittavien vankeusrangaistusten kanssa noudattamalla, mitä 7 luvussa säädetään. Jäännösrangaistusta ei kuitenkaan ole pidettävä mainitun luvun 5 §:n 2 momentissa tarkoitettuna ankarimpana rangaistuksena. Täytäntöönpantavan jäännösrangaistuksen pituutta määrätessään tuomioistuimen tulee ottaa huomioon, mitä 2 momentissa säädetään.

Jäännösrangaistus voidaan jättää määräämättä täytäntöön pantavaksi erityisesti silloin, jos
1) suuri osa koeajasta on suoritettu ennen kuin 1 momentissa tarkoitettu rikos on tapahtunut,
2) jäännösrangaistus on lyhyt,
3) koeajalla tehdystä rikoksesta tuomittava rangaistus on lyhyt; tai
4) tekijälle koeajalla tehdystä rikoksesta johtuvan tai tuomiosta aiheutuvan muun seurauksen vuoksi yhteinen rangaistus johtaisi kohtuuttomaan lopputulokseen.

Tuomioistuin voi myös määrätä jäännösrangaistuksen täytäntöönpantavaksi vain osaksi, jolloin ehdonalainen vapaus jatkuu entisin koeajoin.

Kun tuomioistuin määrää jäännösrangaistuksen pantavaksi täytäntöön, sen on ilmoitettava täytäntöön pantavan jäännösrangaistuksen tai sen osan pituus."

8. Rikoslain 7 luvun 5 § kuuluu seuraavasti:

"Yhteisen vankeusrangaistuksen ja sakkorangaistuksen mittaamisessa noudatetaan soveltuvin osin 6 luvun säännöksiä.

Yhteistä rangaistusta mitattaessa lähtökohdaksi on otettava siitä rikoksesta tuomittava rangaistus, josta tuomioistuimen harkinnan mukaan olisi tuleva ankarin rangaistus, sekä mitattava rikoksista yhteinen rangaistus siten, että se on oikeudenmukaisessa suhteessa myös rikosten lukumäärään, vakavuuteen ja keskinäiseen yhteyteen. Jos jokin 6 luvussa tarkoitettu rangaistuksen koventamis- tai lieventämisperuste taikka luvussa mainittu muu seikka koskee vain jotakin tai joitakin samalla kertaa tuomittavista rikoksista, se on kohtuullisessa määrin otettava huomioon yhteistä rangaistusta mitattaessa."

Rangaistuksen mittaaminen määrättäessä jäännösrangaistus pantavaksi täytäntöön

9. Täytäntöönpantavasta jäännösrangaistuksesta ja samalla kertaa tuomittavista vankeusrangaistuksista määrätään siis yhteinen vankeusrangaistus. Rangaistusta mitattaessa on lähtökohdaksi otettava siitä rikoksesta tuomittava rangaistus, josta olisi tuleva ankarin rangaistus. Käytännössä jäännösrangaistus on usein, kuten tässäkin tapauksessa, pitempi kuin yhdestäkään samanaikaisesti tuomittavasta rikoksesta yksinään mitattava rangaistus. Eduskuntakäsittelyssä rikoslain 2 c luvun 14 §:n 1 momenttiin tehdyn lisäyksen mukaan jäännösrangaistusta ei kuitenkaan ole pidettävä tällaisena ankarimpana rangaistuksena. Kuten lakivaliokunta toteaa, jäännösrangaistuksesta täytäntöönpantavan määrän mittaaminen on aina tietyllä tavalla liitännäinen kysymys suhteessa uuteen, koeaikana tehtyyn rikokseen (LaVM 9/2005 vp s. 8). Tähän nähden on perusteltua tulkita lainkohtaa niin, että se ilmentää paitsi sen, ettei jäännösrangaistus voi olla lähtökohta yhteistä rangaistusta mitattaessa, myös sen, ettei jäännösrangaistuksen tosiasiallinen vaikutus yhteiseen rangaistukseen voi olla suurempi kuin sen rikoksen, josta olisi tuleva ankarin rangaistus. Harkinta, jota rangaistuksen mittaamisessa joudutaan käyttämään silloin, kun määrätään yhteinen rangaistus jäännösrangaistuksesta ja jutussa syyksi luetuista uusista rikoksista, poikkeaa siitä harkinnasta, kun useasta rikoksesta tuomitaan yhteinen rangaistus. Näin ollen sitä rangaistuksen mittaamiskäytäntöä, joka on vakiintunut, kun useammasta rikoksesta rikoslain 7 luvun mukaan määrätään yhteinen rangaistus, ei sellaisenaan voida soveltaa nyt kysymyksessä olevaan tilanteeseen.

Ankarin yksikkörangaistus ja jäännösrangaistuksen enimmäisvaikutus tässä tapauksessa

10. A:n syyksi luetuista rikoksista ankarimmin rangaistava on virkamiehen väkivaltainen vastustaminen. Sen rangaistusasteikko on vankeutta vähintään 4 kuukautta ja enintään 4 vuotta.

11. A on kiinniottamista estäessään vastustanut poliisimiesten toimenpiteitä voimakkaasti rimpuillen ja näitä kohti potkien. A:n vastustaminen on johtanut painiin, hänen rauhoittamiseensa kaasulla ja panemiseensa käsirautoihin. Rikoksen vahingollisuus ja vaarallisuus, teon vaikuttimet ja rikoksesta ilmenevä muu tekijän syyllisyys sekä sovellettu rangaistuksen koventamisperuste huomioon ottaen Korkein oikeus katsoo, että tästä teosta erikseen tuomittava rangaistus olisi yleinen rangaistuskäytäntö huomioon ottaen vähintään 7 kuukautta vankeutta.

12. Täytäntöönpantavaksi määrättävän jäännösrangaistuksen vaikutus yhteiseen vankeusrangaistukseen voi olla siten enintään saman suuruinen.

Jäännösrangaistuksen tosiasiallinen vaikutus

13. Kuten kohdassa 7 selostetun rikoslain 2 c luvun 14 §:n 1 momentista ilmenee, mitattaessa täytäntöönpantavan jäännösrangaistuksen tosiasiallista vaikutusta yhteiseen vankeusrangaistukseen tulee ottaa huomioon, mitä pykälän 2 momentissa säädetään. Sanotussa lainkohdassa tarkoitetut seikat ohjaavat siten tuomioistuimen harkintaa paitsi harkittaessa jäännösrangaistuksen täytäntöönpanoa ylipäätään, myös mitattaessa täytäntöönpantavan jäännösrangaistuksen tosiasiallista vaikutusta yhteiseen rangaistukseen. Kuten lain esitöistä ilmenee, erityistä huomiota on kiinnitettävä siihen, kuinka suuri osa koeajasta on suoritettu ennen koeajalla tehtyä rikosta (LaVM 9/2005 vp s. 9). Sanotusta 2 momentista ilmenee myös, että muutkin seikat voivat vaikuttaa tähän harkintaan. Yhteistä rangaistusta mitattaessa noudatetaan lisäksi sitä, mitä asiasta on rikoslain 7 ja 6 luvuissa on säädetty.

14. A on tehnyt hänen syykseen luetut rikokset 3 vuoden mittaisen koeajan alkupuolella. Jäännösrangaistus on pitkä, yli 4 vuotta 10 kuukautta, eikä koeajalla tehdyistä rikoksista tuomittava rangaistus ole lyhyt. Nämä seikat puoltavat sitä, että täytäntöönpantavaksi määrätyn jäännösrangaistuksen tosiasiallinen vaikutus yhteiseen vankeusrangaistukseen on tuntuva.

15. A:n rikosrekisterin otteesta ilmenee, että jäännösrangaistus on kasautunut hänelle vuodesta 1995 alkaen tuomituista vankeusrangaistuksista, joita suorittamasta hän on päässyt ehdonalaiseen vapauteen alunperin jo useita vuosia ennen nyt syyksi luettuja rikoksia.

16. Kuten kohdista 4 - 6 ilmenee, uusi laki on merkinnyt muutosta vanhaan ehdonalaiskäytäntöön. Rikoslain 2 c luvun 14 §:n tarkoittamana jäännösrangaistuksena ja harkinnan kohteena on yleensä vain yhdestä tai joskus useammastakin suhteellisen lyhyen ajan sisällä tuomitusta rangaistuksesta muodostunut jäännösrangaistus. Vaikka näin täytäntöönpantavissa olevan jäännösrangaistuksen pituuteen on saattanut vaikuttaa myös aikaisemmin täytäntöönpantavaksi määrätty jäännösrangaistus, uusi järjestelmä ilmentää kuitenkin sitä rikoslainsäädännössä yleisesti noudatettua periaatetta, että rikosten ja niistä tuomittujen rangaistusten merkitys vähenee ja loppuu ajan kulumisen seurauksena. Tätä periaatetta on perusteltua soveltaa myös vanhojen jäännösrangaistusten mittaamisharkinnassa siten, että täytäntöönpantavaan jäännösrangaistukseen sisältyvät, muilta osin jo kauan sitten kärsittyjen rangaistusten vankilassa suorittamatta jääneet osat vain vähäisessä määrin jos ollenkaan lisäävät täytäntöönpantavan jäännösrangaistuksen tosiasiallista vaikutusta.

17. Jäännösrangaistuksen vaikutukseksi yhteiseen vankeusrangaistukseen jää jo kohdassa 12 kerrotusta rajoituksesta johtuen enintään 11 kohdassa todettu määrä eli alle kahdeksasosa hovioikeuden kokonaan täytäntöönpantavaksi määräämästä jäännösrangaistuksesta. Jäännösrangaistuksen vaikutusta yhteiseen vankeusrangaistukseen ei voida pitää täytäntöönpantavan jäännösrangaistuksen pituuteen nähden suhteettomana. Korkein oikeus katsoo sen vuoksi, ettei lopputulos myöskään kaikki asiaan vaikuttavat muut seikat huomioon ottaen ole kohtuuton, vaikka A:n jäännösrangaistuksen tosiasiallinen vaikutus on sen enimmäisvaikutuksen määräinen.

Yhteisen vankeusrangaistuksen mittaaminen

18. A on virkamiehen väkivaltaisen vastustamisen lisäksi syyllistynyt muun muassa törkeään rattijuopumukseen ja pahoinpitelyyn. Lisäksi hän on syyllistynyt laittomaan uhkaukseen ilmoittaen ampuvansa poliisimiehen tämän virkatoimien johdosta. Rikosten vakavuus, niiden keskinäinen yhteys ja uusista rikoksista tuomittavaan rangaistukseen sovellettu koventamisperuste huomioon ottaen Korkein oikeus katsoo, ettei hovioikeuden tuomitsemaa yhteistä 1 vuoden 5 kuukauden vankeusrangaistusta ole syytä alentaa.

Tuomiolauselma

Hovioikeuden tuomion lopputulosta ei muuteta.

Asian ovat ratkaisseet oikeusneuvokset Kari Raulos, Gustav Bygglin, Liisa Mansikkamäki, Juha Häyhä ja Hannu Rajalahti. Esittelijä Mika Huovila.